Elämässä on paljon velvollisuuksia. Yksi omista tämän hetken velvollisuuksistani on kirjoittaa julkaisukelpoista blogia. Velvollisuus sinänsä, että minulta odotetaan uutta tekstiä tietyin väliajoin ja jokseenkin tietyin sisällöin, mutta toisaalta kirjoittaminen on nautinto, joten velvollisuudentunto laskee. Olen toinen TAF:in tiedottajista, mediatuotannon opiskelija Maiju Laitinen alias Tintti. Muutama viikko sitten luin sähköpostin, jossa Salmen Anna etsi TAF:lle tiedottajaa. Tiedottajan hommista kiinnostuneena päätin vastata ja sovimme tapaamisen koulun kahvioon seuraavalle viikolle. Mietin asiaa mielessäni, enkä ollut varma alkaisinko hommaan. Menin tapaamiseen katsotaan nyt, mitä tästä tulee asenteella, mutta olinkin kiinni TAF:ssa jo syvemmällä kuin tiesinkään. Kahvion pöytään istuutui toinen tiedottajamme Tiina Rinkinen ja TAF-ryhmä. Siinä vähän aikaa ihmeteltyämme, vetäisi Anna esiin projektilakanan. Kukaan ei siinä vaiheessa kyseenalaistanut, että minä en ryhtyisi TAF:in tiedottajaksi. Minulle tapaamisen piti olla kevyt tietoisku TAF:iin liittyvistä tiedottamisen hommista, mutta siinä vaiheessa teimmekin jo työnjakoa.
Ei sinänsä, hyvillä mielinhän minä olen TAF:ssa mukana. Homman laajuus on ollut suurin yllättäjä. Festivaaliin sisältyy niin paljon ohjelmaa ja muuta oheistoimintaa, etten vieläkään tunne olevani täysin perillä kaikesta. Olen lukenut läpi projektikansiot, kuunnellut keskustelua ryhmän kokouksissa, ihmetellyt täyteen rustattua fläppitaulua ja koettanut muodostaa tästä kaikesta TAF-kokonaisuutta. Toisaalta en tiedä, voiko vastaavanlaista festivaalia edes työstää kokonaisuutena. Kokonaisuus on osiensa summa ja toden totta, on helpompaa käsitellä festivaalia osissa, kuin muotoilla siitä yksi, järkälemäinen TAF-kokonaisuus. Ja toisaalta armahdan itseni, sillä olen ollut mukana pyörässä vasta muutaman viikon. Täytyy myöntää, että kesti jonkin aikaa kootessani rohkeutta siihen, että pystyn naputtamaan ensimmäisen lauseen julkaistavaan blogitekstiin. Mietin, tiedänkö edes tarpeeksi koko TAF:sta, että voisin siitä mitään kirjoittaa. Vastaus: Kyllä minä tiedän. Pohdin, tuleeko tällaisesta blogikirjoittamisesta mitään. Vastaus: Juurihan sitä nyt teen. Tämä on todistelua.
Aiemmin tällä viikolla TAF-ryhmä piti presentaation, jota kuuntelemaan tuli koulun päättäviä henkilöitä ja muita, jotka ovat tavalla tai toisella mukana TAF:ssa. Presentaatio eteni johdonmukaisesti. Kaikki tapittivat Annan laatimaa TAF - Power Point esitystä, jonka tarkoitus oli lähinnä vakuuttaa kaikki siitä, että TAF:in eteen todella tehdään hommia. Hieman kyllä ihmettelen tällaista vakuuttelua. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että kulttuurifestivaalin järjestäminen ei missään mittakaavassa ole pieni juttu vai eikö TAF-ryhmän kykyihin ja osaamiseen voida luottaa ilman todistelua? Toisaalta tällainen toiminto saattaa kuulua vain luonnollisena osana projektin etenemiselle. Tehdään koetus ja tarkistuspisteitä. Tökitään jäätä kepillä ja koetetaan saada se pettämään. Mutta TAF:in jäänkiiltävä pinta ei presentaatiossa pettänyt.
Minä sain tosin siipeeni. Vasta alkanut tiedottajan tieni suoristui mutkistaan, kun ensimmäinen blogiversioni pääsi muiden syyniin presentaatiotilaisuudessa. Edellisenä iltana kokoon kursittu ylistystarinani TAF:lle toimi niille, jotka eivät jaksaneet blogikirjoittamisen maailmaa sen enempää pohtia, mutta se ei toiminut kaikille. Enhän minä ole blogia ennen tehnyt, joten neuvot ovat tervetulleita. Lopputulos nyt kuitenkin oli se, että ensimmäinen kirjoitusversioni näpähti Vistan roskakoriin ja muutaman päivän kuluttua sain tarpeeksi pokkaa alkaa työstää uutta versiota. Ensimmäinen kirjoitus nyt todella oli liian myyvä ja mahtaileva, eikö?
”Are you TAF enough? Haastan itseni miltei päivittäin ylittämään itseni. Haluan kokeilla uutta, koetella rajoja ja katsoa, mikä saa ihmisten päät kääntymään. Näin puhuisi Tampere Art Factory, jos sillä olisi suu ja vaikkei nyt suuta olekaan, niin kasvot ovat sitäkin monimuotoisemmat. TAF festivaali esittelee Tampereen ammattikorkeakoulun viestinnän ja taiteen ohjelmista valmistuvien lopputöitä, jotka muotoilevat TAF:in ilmeen edustamaan tekijöidensä taitoja ja näkemyksiä. On mielenkiintoista miettiä, mitä ilmettä TAF oikeastaan edustaa? Festivaali on iloinen asia ja TAF hymyilee kaunista, puoleensavetävää hymyä. Esillä olevat teokset tulevat olemaan upeita. TAF pysähtyy ajan keskelle ja miettii hetken. TAF pohdiskelee tunteitaan ja nauttii.”
Niin. Kyllä nyt ymmärrän itsekin, että blogilla haetaan jotain muuta, kuin markkinarakoa kulttuurifestivaalille. Olkoonkin, että nyt todistelen omaa osaamistani itselleni ja muille, mutta tämä jää ei kepistä kavahda, sillä hei, I am TAF enough!
